Miltä susta tuntuu? Mitä sä ajattelet?

Mietin pitkään haluanko kirjoittaa aiheesta yhtään sanaa, kun koko tämänhetkinen tilanne tuntuu niin ”isolta”. Niin monta mielipidettä, niin paljon erilaisia tunteita.

Kaiken tämänhetkisen uutisoinnin keskellä tuntuu vaikealta saada tolkkua siitä mitä ajattelen, mitä tunnen. En voi olla murehtimatta monen hätää lomautusten, irtisanomisten ja konkurssiuhan äärellä.

Itse huomasin uutisoinnin kiihtyessä lamaantuvani. En tiennyt mihin tarttua, mistä jatkaa, mistä aloittaa ja mitä lopettaa. En taida tietää oikein vieläkään. Ihaillen olen seurannut niitä, jotka kehittävät juuri nyt uusia innovaatioita, etätyökaluja, uusia tapoja toimia ja kuitenkin samalla omassa päässä lyö lähestulkoon tyhjää.

Nyt ajattelen, että sekin on ihan ookoo.
Jokainen omalla tavallaan, omassa aikataulussaan, omanlaisin askelin. Ei tarvitse olla valmiiksi syntynyt aivan uuteen tilanteeseen.

Tällä hetkellä keskustelu käy todella kiivaana tiedotusvälineissä ja somessa. Puolesta ja vastaan. Tuntuu, että ihmisillä on todella vahvoja mielipiteitä ja niin moni tuntuu julistavan: ”näin näistä asioista pitää ajatella ja näin tässä tilanteessa tulisi kaikkien toimia”. Vähemmästäkin oma mieli on aivan eksyksissä tämän kaiken keskellä.

Voin vain kuvitella millaisia keskusteluja tämänhetkinen tilanne aiheuttaa eri työpaikoilla! Törmäyskurssille päästään helposti, kun jotkut ovat mielestämme aivan liian huolettomia ja toiset taas liian huolestuneita.

Tällä hetkellä moni työyhteisö on ymmällään tilanteen kanssa. Taloudellinen huoli painaa mieltä ja samalla risteilee monenlaisia ajatuksia ja tunteita asian tiimoilta. Ilmassa on stressaantuneisuutta, epätietoisuuttaa, huolta ja murhetta. Näiden keskellä on vaikea pitää pää kylmänä. Millä tavalla luon uskoa tulevaan, kun itseäkin pelottaa?

Miten käsitellä asiaa työpaikalla?

Mielestäni nyt jos koskaan kaikkein tärkeimmäksi asiaksi nousee avoin keskustelu, kuunteleminen ja toisen mielipiteiden kunnioittaminen.  Meidän kaikkien on tärkeä tulla kuulluksi. Hyvän työyhteisön yksi piirre on se, että voi sanoittaa turvallisesti omia tuntemuksiaan ja vaikkei kaikki olisikaan samaa mieltä, erilaisille ajatuksille ja tunteille on tilaa. Miten monta uutta ideaa, ratkaisua tai huomioon otettavaa asiaa jää tulematta esiin sen vuoksi, ettei niitä uskalleta tai voida sanoa ääneen?

Luottamuksellinen ja kunnioittava ilmapiiri vaikeidenkin asioiden äärellä on kaikille mahdollisuus ymmärtää muita, saada lisää tietoa, löytää yhteisiä ajatuksia, oivaltaa jotain uutta, saada uudenlaista näkökulmaa tai toisenlaista tapaa käsitellä asiaa.

Ei meillä tarvitse olla niitä oikeita vastauksia kaikkiin niihin kysymyksiin, joita työkaverin mielessä pyörii. Riittää kun kuuntelee, sillä pelkästään jo omien ajatusten ”tuulettaminen” ja  ääneen puhuminen helpottaa. Puhuminen tottavie selkeyttää omia ajatuksia! 

Voimme helposti paheksua toisen tapaa ajatella ja tapaa tuntea. Pitäisi kuitenkin aina muistaa, että toiselle ihmiselle ajatukset ja tunteet ovat juuri sellaisenaan totta. Jokainen meistä on ihan uuden tilanteen edessä, enkä usko keneltäkään löytyvän sitä viisautta, joka vastaisi kaikkiin mielessä pyöriviin kysymyksiin ja pohdintoihin. Keskustelemalla voi oppia uutta.

”Kun puhut, toistat vain sitä minkä jo tiedät.
Jos kuuntelet, voit oppia jotain uutta.”
Dalai Lama

Kuinka usein tässä tilanteessa huomaamme kysyä toiselta:
Miltä susta tuntuu? Mitä sä ajattelet?
Antaen samalla riittävästi aikaa sanoittaa niin omia ajatuksia kuin omia tunteita ja olla ”korjaamatta” niitä ollessamme eri mieltä. Kuunnella, kunnioittaa, kannustaa ja kannatella.

Nämä ajatukset ovat auttaneet minua niissä hetkissä, kun epävarmuus valtaa mielen ja asiat aiheuttavat paljon ristiriitaisia tunteita:

”Olenko mieluummin oikeassa vai onnellinen?”
Onko minulle on tärkeämpää vakuuttaa toinen omasta näkemyksestäni. Olla oikeassa?
Vai olisiko kuitenkin tärkeämpää hyväksyä erilaiset ihmiset ja mielipiteet. Olla onnellinen?

"Mihin voin vaikuttaa ja mihin en?"
Olen miettinyt paljon myös sitä, mihin voin tässä hetkessä vaikuttaa ja mihin en.
On niin helppo stressaantua asioista, jotka pelottavat ja jotka tuntuvat sellaisilta, ettei
niihin voi vaikuttaa. Näissä hetkissä yritän saada ajatukseni ja huomioni niihin asioihin,
joihin voin vaikuttaa. Stressaantuneena on nimittäin todella vaikea nähdä eteenpäin, olla luova ja nähdä ratkaisuja.

"Mitä tulevaisuus kertoisi minulle juuri nyt?"
Olen myös leikkinyt sillä ajatuksella, että mitä viisi vuotta vanhempi minä sanoisi
minulle tästä hetkestä. Mitä se kehottaisi tekemään nyt? Tämä ajatus on auttanut saamaan asiaan hieman etäisyyttä ja tuo perspektiiviä.
Minulle viesti on selvä: Nuku hyvä ihminen nyt kun siihen on enemmän aikaa!
Lue kirjaa, kävele, ulkoile, pidä huoli itsestäsi. Eli juuri niitä asioita, joita huomaan normaalissa arjessa siirtäväni siihen kuuluisaan myöhäisempään hetkeen. Harjoittelen näiden asioiden viemistä osaksi tätä uudenlaista arkea.

"Se lisääntyy, mihin kiinnitän huomioni"
Pyrin myös kiinnittämään huomiota niihin asioihin, jotka ovat hyvin. Kiitollisuus kannattelee pitkälle. Se ei poista niitä pelkoja, jotka ovat olemassa nostaen päätään mieleni sopukoista, mutta muistuttaa kaiken tämän keskellä, että moni asia on kuitenkin ihan hyvin.

Kun tilanne tasaantuu ja palaa uomiinsa, toivon elämässäni olevan edelleenkin niitä asioita, jotka kannattelevat tälläkin hetkellä, olivat jo alun perin hyvin ja myös uusia asioita, joilla on nyt tilaa tulla osaksi arkea. Uusi alku, uusi mahdollisuus.
​
Olisi ihana kuulla millaisista asioista sinulle on ollut apua tässä hetkessä. 

Kuva: Pixabay