Milloin viimeksi olet pysähtynyt ja miettinyt mihin suuntaan olet menossa ja millaisista asioista arkesi täyttyy?

Välillä voi tuntua, ettei vuorokaudessa riitä tunnit, jolloin myös oman energian sääteleminen on vaikeaa. Tekemättömien töiden lista kasvaa ja vaivaa mieltä. Päivät voivat venyä pitkiksi ja huomaat illalla jaksavasi juuri ja juuri siirtää itsesi sohvalle tuijottamaan televisiota tai puhelinta.

Ei auta yhtään että ne asiat, jotka ovat arjen sujuvuuden kannalta tärkeä hoitaa, esim. kaupassa käynnit, auton huolto, laskun maksu, ruoanlaitto, lasten harrastukset, koulut päiväkodit ym. rassaavat mieltä. Tiedämme niiden olevan olennaisia asioita, mutta käytämme turhaan aikaa niiden asioiden kanssa tuskailuun ja niistä valittamiseen.

Ajankäyttösi on saattanut vallata myös ne asiat, joita teet muiden puolesta. Asioita, joihin et ole kehdannut sanoa ei, vaikka olisitkin tiennyt, ettei aika riitä. Kiire ja stressi vaikeuttavat osaltaan kykyämme erottaa olennaisen epäolennaisesta. Huomiomme kiinnittyy niihin asioihin, jotka tuntuvat raskailta, ovat tekemättä ja painavat mieltä.

Oman jaksamisesi kannalta on tärkeää muistuttaa itselleen, mitkä ovat ne itseäsi aidosti innostavat asiat ja ehkä jo kauaksi karanneet haaveet siitä, millaista toivoit elämäsi olevan. Tekemällä niitä asioita, joista nautit ja menemällä omia unelmiasi kohti, olet paljon parempaa seuraa itsellesi ja läheisillesi.

Huomaatko toivovasi enemmän aikaa liikkumiseen, lukemiseen, ystävien tapaamiseen tai omiin harrastuksiin? Saatko itsesi kiinni ajatuksista: liikun sitten enemmän, kun on enemmän aikaa, teen sitä tai tätä ”sitten kun…”?

Mihin voit vaikuttaa omassa ajankäytössäsi? Olisiko jotain, jota voit vähentää saadaksesi lisää aikaa niille asioille, jotka innostavat sinua ja joista saat lisää voimavaroja?
Mille haluat sanoa kyllä, kun kieltäydyt ja sanot ei jollekin toiselle asialle?

Pieniä vinkkejä ajanhallintaan:

• Vähennä puhelimestasi niitä sovelluksia, joihin huomaat uppoutuvasi ja usein ihan vain tavan vuoksi ja hiljennä sovellusten ilmoitukset
• Poistu sellaisilta jakelulistoilta, jotka eivät kiinnosta sinua
• Laita puhelin äänettömälle silloin, kun jokin muu vaatii huomiotasi
• Hoida pakolliset asiat pois päiväjärjestyksestä ja mieltä vaivaamasta
• Vähennä sanojen ”kiire”, ”pitäisi” ja ”pakko” käyttöä
• Tee kalenteriisi varaus omasta ajasta – lupaus olla itsellesi läsnä
  
  

Ajanhallinnan ja monien muiden arjen asioiden äärelle pääset Toimiva arki® -itsensä johtamisen valmennuksessa. Valmennuksessa on aikaa pysähtyä ja miettiä mitä haluat elämältäsi ja mihin suuntaan haluat mennä. Ryhmän tuki ja kannustus, erilaiset kokemukset ja oivallukset tekevät merkittäviä muutoksia kohti sujuvampaa arkea.

Paljonko näet keltaisia autoja liikenteessä? Aika vähän?

Kun kiinnität huomiota keltaisiin autoihin, huomaat, miten paljon niitä oikeastaan on.
Lapset ovat kuulema tehneet tätä jo jonkin aikaa ja aina keltaisen auton nähdessään voi läpsäistä vierustoveria. Tässä ei kuitenkaan ole siitä kysymys.

On todella tärkeää huomata mihin kiinnitämme huomiomme, sillä se lisääntyy.

Itselleni keltainen auto muistuttaa siitä, että voin suunnata huomioni niihin asioihin, joita haluan enemmän elämääni. Aina sellaisen nähdessäni muistan tarkistaa ajatukseni ja palautan mieleeni niitä asioita, jotka ovat elämässäni hyvin ja mitkä asiat ovat tärkeitä ja olennaisia.
​Ne auttavat minua vaihtamaan suuntaa, kun huomaan ympärilläni enemmän ikäviä kuin positiivisia asioita.

Saan niitä asioita lisää elämääni, joihin kiinnitän huomioni. Huomaamalla omat ja muiden virheet ja ikävät asiat elämässäni, tuntuu ettei mikään onnistu. Voin tietoisesti muuttaa huomioni kohdetta. Mitä jos näkisinkin elämän kauniit asiat, sen potentiaalin mikä itsessäni ja muissa on?

Vahvistamme uskomuksiamme, omia totuuksiamme etsimällä niitä vahvistavaa todistusaineistoa. Kiireisinä, väsyneinä ja stressaantuneina huomio kiinnittyy helposti niihin asioihin, mitkä ovat pielessä ja  juuri silloin olisi todella tärkeää vaihtaa suuntaa. Saamme helposti itsemme kiinni ajatuksista: Taas se teki näin tai taas epäonnistuin tässä..  Aina junat ovat myöhässä… Koskaan en ehdi paikalle ajoissa.. En osaa sitä tai en osaa tätä jne..

Huomion suuntaaminen myönteisiin asioihin vahvistaa hyviä piirteitä itsessämme ja muissa ihmisissä. Meidän on myös helpompi antaa myönteistä palautetta, kun huomaamme onnistumiset ja hyvät asiat.

Työyhteisössä kannustava ilmapiiri, arvostus ja positiivisen palautteen jakaminen lisää mahdollisuuksia onnistua, sillä ne suuntaavat huomion virheistä vahvuuksiin. Alamme nimittäin helposti toteuttamaan niitä asioita, jotka huomataan ja mitä meiltä odotetaan. Kun meiltä odotetaan onnistumisia ja hyviä asioita, saamme itsestämme parhaan esille ja onnistumme työssämme ja vuorovaikutussuhteissamme.
Tämä toimii niin konttorissa kuin kotona.

On minun valintani huomaanko kotiin tullessa sekaisen eteisen, astiat tiskipöydällä vai huomaanko rakkaat perheenjäsenet ja valmiiksi tehdyn ruoan. Kaksi erilaista tapaa huomata asioita ja tiedän että huomaamalla jälkimmäisen, olen onnellisempi (ja perheenikin on).

Kannustan kokeilemaan! Kiinnitä huomiotasi yhteen tiettyyn asiaan (vaikka siihen keltaiseen autoon) ja huomaat, miten paljon niitä yhtäkkiä on. Tämän jälkeen haluat valita viisaasti ne asiat, joihin kiinnität huomiota, koska tiedät saavasi niitä enemmän elämääsi.
​
Sillä todella on väliä, mihin kiinnität huomiosi. Huomaamalla positiiviset asiat ja onnistumiset, saat niitä enemmän elämääsi.

Mietin pitkään haluanko kirjoittaa aiheesta yhtään sanaa, kun koko tämänhetkinen tilanne tuntuu niin ”isolta”. Niin monta mielipidettä, niin paljon erilaisia tunteita.

Kaiken tämänhetkisen uutisoinnin keskellä tuntuu vaikealta saada tolkkua siitä mitä ajattelen, mitä tunnen. En voi olla murehtimatta monen hätää lomautusten, irtisanomisten ja konkurssiuhan äärellä.

Itse huomasin uutisoinnin kiihtyessä lamaantuvani. En tiennyt mihin tarttua, mistä jatkaa, mistä aloittaa ja mitä lopettaa. En taida tietää oikein vieläkään. Ihaillen olen seurannut niitä, jotka kehittävät juuri nyt uusia innovaatioita, etätyökaluja, uusia tapoja toimia ja kuitenkin samalla omassa päässä lyö lähestulkoon tyhjää.

Nyt ajattelen, että sekin on ihan ookoo.
Jokainen omalla tavallaan, omassa aikataulussaan, omanlaisin askelin. Ei tarvitse olla valmiiksi syntynyt aivan uuteen tilanteeseen.

Tällä hetkellä keskustelu käy todella kiivaana tiedotusvälineissä ja somessa. Puolesta ja vastaan. Tuntuu, että ihmisillä on todella vahvoja mielipiteitä ja niin moni tuntuu julistavan: ”näin näistä asioista pitää ajatella ja näin tässä tilanteessa tulisi kaikkien toimia”. Vähemmästäkin oma mieli on aivan eksyksissä tämän kaiken keskellä.

Voin vain kuvitella millaisia keskusteluja tämänhetkinen tilanne aiheuttaa eri työpaikoilla! Törmäyskurssille päästään helposti, kun jotkut ovat mielestämme aivan liian huolettomia ja toiset taas liian huolestuneita.

Tällä hetkellä moni työyhteisö on ymmällään tilanteen kanssa. Taloudellinen huoli painaa mieltä ja samalla risteilee monenlaisia ajatuksia ja tunteita asian tiimoilta. Ilmassa on stressaantuneisuutta, epätietoisuuttaa, huolta ja murhetta. Näiden keskellä on vaikea pitää pää kylmänä. Millä tavalla luon uskoa tulevaan, kun itseäkin pelottaa?

Miten käsitellä asiaa työpaikalla?

Mielestäni nyt jos koskaan kaikkein tärkeimmäksi asiaksi nousee avoin keskustelu, kuunteleminen ja toisen mielipiteiden kunnioittaminen.  Meidän kaikkien on tärkeä tulla kuulluksi. Hyvän työyhteisön yksi piirre on se, että voi sanoittaa turvallisesti omia tuntemuksiaan ja vaikkei kaikki olisikaan samaa mieltä, erilaisille ajatuksille ja tunteille on tilaa. Miten monta uutta ideaa, ratkaisua tai huomioon otettavaa asiaa jää tulematta esiin sen vuoksi, ettei niitä uskalleta tai voida sanoa ääneen?

Luottamuksellinen ja kunnioittava ilmapiiri vaikeidenkin asioiden äärellä on kaikille mahdollisuus ymmärtää muita, saada lisää tietoa, löytää yhteisiä ajatuksia, oivaltaa jotain uutta, saada uudenlaista näkökulmaa tai toisenlaista tapaa käsitellä asiaa.

Ei meillä tarvitse olla niitä oikeita vastauksia kaikkiin niihin kysymyksiin, joita työkaverin mielessä pyörii. Riittää kun kuuntelee, sillä pelkästään jo omien ajatusten ”tuulettaminen” ja  ääneen puhuminen helpottaa. Puhuminen tottavie selkeyttää omia ajatuksia! 

Voimme helposti paheksua toisen tapaa ajatella ja tapaa tuntea. Pitäisi kuitenkin aina muistaa, että toiselle ihmiselle ajatukset ja tunteet ovat juuri sellaisenaan totta. Jokainen meistä on ihan uuden tilanteen edessä, enkä usko keneltäkään löytyvän sitä viisautta, joka vastaisi kaikkiin mielessä pyöriviin kysymyksiin ja pohdintoihin. Keskustelemalla voi oppia uutta.

”Kun puhut, toistat vain sitä minkä jo tiedät.
Jos kuuntelet, voit oppia jotain uutta.”
Dalai Lama

Kuinka usein tässä tilanteessa huomaamme kysyä toiselta:
Miltä susta tuntuu? Mitä sä ajattelet?
Antaen samalla riittävästi aikaa sanoittaa niin omia ajatuksia kuin omia tunteita ja olla ”korjaamatta” niitä ollessamme eri mieltä. Kuunnella, kunnioittaa, kannustaa ja kannatella.

Nämä ajatukset ovat auttaneet minua niissä hetkissä, kun epävarmuus valtaa mielen ja asiat aiheuttavat paljon ristiriitaisia tunteita:

”Olenko mieluummin oikeassa vai onnellinen?”
Onko minulle on tärkeämpää vakuuttaa toinen omasta näkemyksestäni. Olla oikeassa?
Vai olisiko kuitenkin tärkeämpää hyväksyä erilaiset ihmiset ja mielipiteet. Olla onnellinen?

"Mihin voin vaikuttaa ja mihin en?"
Olen miettinyt paljon myös sitä, mihin voin tässä hetkessä vaikuttaa ja mihin en.
On niin helppo stressaantua asioista, jotka pelottavat ja jotka tuntuvat sellaisilta, ettei
niihin voi vaikuttaa. Näissä hetkissä yritän saada ajatukseni ja huomioni niihin asioihin,
joihin voin vaikuttaa. Stressaantuneena on nimittäin todella vaikea nähdä eteenpäin, olla luova ja nähdä ratkaisuja.

"Mitä tulevaisuus kertoisi minulle juuri nyt?"
Olen myös leikkinyt sillä ajatuksella, että mitä viisi vuotta vanhempi minä sanoisi
minulle tästä hetkestä. Mitä se kehottaisi tekemään nyt? Tämä ajatus on auttanut saamaan asiaan hieman etäisyyttä ja tuo perspektiiviä.
Minulle viesti on selvä: Nuku hyvä ihminen nyt kun siihen on enemmän aikaa!
Lue kirjaa, kävele, ulkoile, pidä huoli itsestäsi. Eli juuri niitä asioita, joita huomaan normaalissa arjessa siirtäväni siihen kuuluisaan myöhäisempään hetkeen. Harjoittelen näiden asioiden viemistä osaksi tätä uudenlaista arkea.

"Se lisääntyy, mihin kiinnitän huomioni"
Pyrin myös kiinnittämään huomiota niihin asioihin, jotka ovat hyvin. Kiitollisuus kannattelee pitkälle. Se ei poista niitä pelkoja, jotka ovat olemassa nostaen päätään mieleni sopukoista, mutta muistuttaa kaiken tämän keskellä, että moni asia on kuitenkin ihan hyvin.

Kun tilanne tasaantuu ja palaa uomiinsa, toivon elämässäni olevan edelleenkin niitä asioita, jotka kannattelevat tälläkin hetkellä, olivat jo alun perin hyvin ja myös uusia asioita, joilla on nyt tilaa tulla osaksi arkea. Uusi alku, uusi mahdollisuus.
​
Olisi ihana kuulla millaisista asioista sinulle on ollut apua tässä hetkessä. 

Kuva: Pixabay

Ihanaa kun löysit sivuilleni, tervetuloa!

Näiden nettisivujen synty ei ollut ihan itsestäänselvyys. Vaikka olin uhmakkaasti luvannut, että "kyllä minä yhdet nettisivut saan tehtyä", en uhostani huolimatta ihan uskonut itseäni, mutta tiesin että niin moni muu on onnistunut. Kovin innokkaasti hoidin domainasiat ym, kuntoon ja muistan etten valinnut toista nettisaittipohjaa siitä syystä, kun oma domain olisi siinä vaiheessa pitänyt olla jo kuusi viikkoa vanha. Niin kova kiirus asialla mielestäni oli, etten sitä ehdi alkaa odottamaan.

Nyt voin jo vähän nauraa itselleni, koska tajuan, että lähestyin asiaa hyvinkin tyypillisen tapaani: en lukenut yhtään ohjetta, enkä katsonut yhtään videota, ajattelin vain tehdä sivut.
No, kuinkas sitten kävikään.. Ryhdyin toimeen ja hupskeikkaa, en tajunnut sivujen logiikkaa yhtään, koko juttu tuntui aivan liian hankalalta ja niinpä koko homma jäi kesken ja asian tekeminen siirtyi to do -listalle odottamaan sopivaa ja parempaa hetkeä.

Siellä sopivammassa ja paremmassa hetkessä on itselläni aika usein aika paljon tehtävää...  Muistan viime vuonna ajatelleeni, että heinäkuussa kun ei ole mitään kiirusta, keskityn tähän asiaan. Ja kissan viikset! Heinäkuussa ei tapahtunut asian suhteen mitään.  Itseasiassa, en uskonut sivujen valmistuvan koskaan. 

Huomasin toki, että asia painoi mieltä ja vei energiaa koko sen ajan, kun tiesin asian olevan tekemättä. Pahimmat esteet olivat ajatukset: en osaa, en pysty, en tajuu. Koko asia tuntui valtavan suurelta ponnistukselta. Mietin mistä ostaisin palvelun, mutta sekin kaatui ajatukseen, että enhän edes tiedä millaiset niiden pitäisi olla ja mitä sinne haluan. Haluan kuitenkin ihan itse päättää kaikesta, osata muokata ja tuunata sivuja tarvittaessa ja tietää mitä sivut ovat syöneet. Tiesin että juuri siitä syystä minun on ne ihan itse tehtävä.

Vuoden vaihteessa päätin ottaa härkää sarvista ja varasin tätä tehtävää varten aikaa. Ja kyllä, katsoin pari videota ja oivalsin taas miten paljon opin ja miten paljon minua auttaa se, kun näen miten jokin asia tehdään.  Itseasiassa homma näytti aika simppeliltä ja siitä se lähti, uskalsin ylittää sen korkean kynnyksen, jonka olin itselleni rakentanut. Huomasin jopa innostuvani edessä olevasta tehtävästä!

Nyt kun sivut ovat olemassa, päällimmäisin tunne on onnistumisen ilo.  Oi,miten palkitsevaa oli hoksata, oivaltaa ja onnistua! Tein sen, vaikken itse edes uskonut osaavani!

Puhun usein siitä, miten omat ajatuksemme ja uskomuksemme voivat olla asioiden edistäjinä tai esteinä. Tulipa taas kerran itse todettua, että vaikka nämä asiat kuinka itsekin tietää, oppia ikä kaikki. Arjessa itsensä johtamisen taidot tutaan, se on varma. 

Jatkossa yritän taas kannustaa itseäni enemmän. Mitään ei voi osata jos ei edes yritä oppia. Onpahan taas yksi ihan oma kokemus ajatuksen voimasta ja itseensä uskomisesta.

Sinä opit. Sinä osaat. Sinä onnistut. 

Onnistumisen ja oivalluksen hetkiä tähän vuoteen!